Heissan kaikki hinttapulit, itujen imeskelijät ja muut muka jostain jotain tietävät muotinäytöksiä seuraavat olmit! Thurisas-setä on tällä kertaa myös uppoutunut muodin maailmaan ja oljenkorsi on oleva pitkä, niin syvälle paskaan tänään sukelletaan!

Sedällä nimittäin kramppasi käämi kun telkkarista tuli tuntikaupalla vaivalloisesti keikkuvia rumia naisia verhot päällään. Kyse ei ollut krapulasta, ei ainakaan fyysisestä, vaan jostain paskantärkeästä muotinäytöksestä jossain vitun Ranskan Perä-Juuttaassa. Siellä istuivat ylipaklatut tädit jakuissaan, nuo plastiikkakirurgin leipäpuu, sekä viisikymppiset Jean-Pierret oman Jesus-Claudensa kanssa ja katselivat haltioituneena kun vanupuikkoa muistuttava hahmo keikkuu tasanteelle jokin helvetin ruma ja ylihinnoiteltu riepu yllään. Sitten huokaistaan kuorossa "oooh", räpsitään salamavaloja ja taputetaan kevyesti sormenpäillä, sillä tavalla hienostuneesti. Seuraavana päivänä lehdet ovatkin ääriään myöten täynnä Diorin yltäkylläistä homoutta ja haute couturen ylistystä. Ovat nuo homoseksuaalit sitten luovia ja taiteellisia, oikeita vaateteollisuuden Herkuleita! Kahdeksankätinen kiinalaislapsi olisi paljon suurempi siunaus nykyiselle vaateteollisuudelle kuin joku ranskalaishinttari mustassa poolossaan. Siinä on sentään kyse tuotannosta eikä rievuista. Ja kumpi teidän mielestänne on saavuttanut enemmän; kiinalaistyttö, joka ompelee 80 H&M:n T-paitaa päivässä, vai ranskalainen tyhjäntoimittaja joka saa vuodessa aikaan kymmenkunta räpellystä jotka tällainen perusjuntti saisi jopa kursittua kokoonkin vartissa? Enemmän on kysyntää Xiao-Lei:n T-paidoilla. Hyvä Xiao-Lei, taas näytit niille fransmanneille!

Nyt jokainen muodista kiinnostunut äidin pikku mussukka siinä ruudun ääressä, mene itseesi. Vastaa rehellisesti, onko siinä jumalauta mitään järkeä että esitellään helvetin kalliita, rumia, epäkäytännöllisiä ja kaikinpuolin typeriä rättejä helvetin rumien vosujen päällä helvetin kalliissa tilaisuudessa helvetin tyhmille, turhille ja itsestään liikoja luuleville ihmisille? Niinpä, nuo marakatit jotka kännipäissään tuhertavat jonkun raasun ruutupaperille ja siitä toinen marakatti yrittää tehdä rätin joka pysyy mallin päällä edes sen minuutin kun vaate on esillä, kuittaavat hourailullaan miljoonia! Eipä ole ihme että joku niistä "suunnittelijoista" sai luodista. Lisää tällaista, kiitos.

Ja koska nykyisin elämme aikoja, joina ei homoja eikä oikein muitakaan (paitsi tavallista metsien heteromiestä), saa syrjiä, jokaisesta ompelevasta homosta tehdään muotiguru. On se vaan niin ihanaa kun nuo yhdessä juovat punaviiniä ja hupsuttelevat piirtelemällä vaatteita, jonka jälkeen lemmen pikajuna syöksyykin intohimon tunneliin. Ei millään pahalla mutta hyi saatana. Niin junasta kuin muotirytkyistäkin. Olen täysin varma, että yksikään muotitoimittaja ei tiedä hevonpaskan vertaa siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, pääasia että suunnittelija kuuluu vähemmistöön. Jos kyseessä olisi musta homokommunistijuutalainen, kuolisi 80% muotitoimittajista aivohalvaukseen, niin vahva olisi se mielihyväntunne. Jos minä itse raapisin kännipäissäni samanlaisen hökötyksen paalausnarusta, verhoista, hengareista ja koiranpaskasta, se tuskin kiinnostaisi ketään Kiasmaa ja Rosa Meriläistä lukuunottamatta. Mutta jos olisin homo mustassa poolopaidassa, olisin jo matkalla... mihin ne muotipellet nyt ikinä ovatkaan matkalla. Sinne kuitenkin.

Tämän jälkeen olen matkalla mielentilatutkimukseen viinakaapin ja putkan kautta. In vino veritas vai mikä vitun haute couture sekin nyt taas oli.