Jatkuvasti kuulee kaiken maailman psykologien, poppamiesten ja Nina Mikkosten suusta lapsuuden leikkien tärkeyttä ylistäviä fraaseja. Roolileikit, pihapelit ja Lego-rakennelmat todistettavasti kehittävät lapsen sosiaalisia, motorisia ja muita tulevaisuudessa tärkeitä perustaitoja, mutta nykylapsia seuratessa minut valtaa rauhattomuus ja epäusko ihmiskuntaan.

Itse olin mukulana ahkera kokeilemaan eri urheilulajeja ja harrastuksia, samoin kuin leikkejä laidasta laitaan. Koulun pihalla mentiin rosvoa ja poliisia tai keksittiin jokin oma älyvapaa leikki, jossa oli silti selkeät säännöt ja jossa sai juosta niin maan perkeleesti. Illalla uni maistui kun sai syljeskeltyä veriset maitohampaat lavuaariin ja paikkailtua rupiset polvet. Jos ei muuta keksitty, otettiin julmetut vauhdit toisesta päästä pihamaata ja juostiin vastakkain, heikompi sortui ja vahvempi pääsi harrastamaan henkistä väkivaltaa loppuviikon, kunnes keksittiin uusi leikki - lapsen muisti kun on melko lyhyt. Seurauksena oli solakka äpärä ja kovetettu luonne. Kotona sitten ahmittiin Aku Ankkaa ja Asterixia, joista ainakin allekirjoittaneelle jäi mieleen naurettavan paljon nokkelaa sanailua ja laajentunut sanavarasto.

Toista on nykyaines. Perkeleen näsäviisaat ADHD-pennut eivät jaksa keskittyä Aku Ankkaan kantta pidemmälle kun se ei vilku ja sivujakin täytyy kääntää itse. Jotain helvetin mangaa kyllä luetaan väärinpäin ja puhutaan käsittämättömillä sanoilla, jotta kaltaiseni regressoitunut fossiili ei tajuaisi vittuakaan noiden kääpiöiden salaliitoista. Pihalle ei mennä kuin kirveellä uhattuna tai ostamaan lisää japanilaista paskaa, mieluiten vanhempien kuskaamana. Tao-Tao on nykyisen "normaalin" viisivuotiaan mielestä "ihan homo piirretty", mutta Muumit sentään menevät, ovathan nekin nykyään japanilaista paskaa. Ei, 2000-luvun toukka ahdistuu hiljaisuudesta ja vaatii loputtomasti värejä ja huutoa vähintään 50" kuvaruudusta koska Nappe-Oskarmiinan isälläkin on sellainen ja jos et äijä osta isompaa niin soitan sossuun. Niin isukki nöyrtyy ja katsoo yksin krapulassa sunnuntaiaamuna vanhoja Muumeja VHS:ltä kyynel silmäkulmassa ja räät viiksissä, peläten alamittaisen diktaattorin murrosikää.

Leikkipuoli aiheuttaakin minulle sitten spatiaalista nykimistä. Ei näy kerrostalojen sisäpihoilla tikkuja laudoilla tai tervapatarinkejä (vai onko sekin rienaavuudessaan kiellettyä nykyään?), saati sitten ylipitkiä jääkiekkomailoja ja tennispalloja pipoin, maitohampain ja rikkinäisin lapasin taidokkaasti koristellulla pelikentällä. Ehei, näkyy vain näyttöjen ja LCD-TV:iden kelmeä loiste ikkunasta koskemattomaan lumihankeen kun jälkikasvu kerrankin jaksaa keskittyä yhteen asiaan, eli pelaa jollain perkeleen kalliilla konsolilla lisää japanilaista paskaa. Kaikkein raadollisimman iskun todellisuuteen minulle tarjosi tämä: http://www.v2.fi/uutiset/pelit/9775/Muovivauvaohjain-on-uusinta-uutta-Wii-rintamalla/ Eivätkö ne pikkuperkeleet osaa enää edes leikkiä nukeilla ilman jonkin tekopirteän dildon ohjeistusta telkkarista, mitä? Voi jumalauta jos tämän ymmärtämättä jättäminen tekee minusta taantuneen, ostan ilomielin hevosen ja vankkurit ja tuhoan kaiken omistamani nykytekniikan. Turha on väsätä kummipojalle käpylehmää kun se saatanan kieroilija kuitenkin kärttää uutta 70€ peliä johonkin ylihienoon konsoliinsa, jonka merkin muistat kuitenkin väärin! Niin, ja yritähän muistaa vielä sen pelinkin nimi ilman Suomi-Japani-Klingon-sanakirjaa! Kiittämättömiä ovat kansamme vesat - ja syyllisiä olette te vanhemmat. Minä kun en tietääkseni lapsia omaa ja vähän alkaa tuntua etten niitä hankikaan.

Jos kuitenkin niin ikävästi käy, en siirrä kasvattajan vastuutani Sonylle. Perkele, taaperot opetetaan välittömästi heittämään keihästä ja pelaamaan jalkapalloa! Joka ei nauti saa vitsasta! Piirretyt ovat rauhallisia, suorastaan melankolisia, kuten Tao-Tao, ja mitään konsoleitahan ei meidän taloon hankita. Nimeksikin tulisi jokin perisuomalainen Yrjö tai Leena, ei mitään vitun Tittalea-Hottentotti-Kanipörköltiä. Vituttaa sellainen erikoisuudentavoittelu, ollaan nyt vain rehellisesti suomalaisia, eihän tuollaisia nimiä ole missään! Yrjö työntäisi kuulaa pihalla karjuen murtuvalla äänellään voimakasta "PERRRRRKELE":ttä tulevaisuuden lappuliisojen ja TV-lupatarkastajien vempatessa ohjaimiaan pimeässä kamarissa, sekä mukiloisi näihin pysyvät traumat välitunnilla. Kokevat nekin tissiposket vähän elämää niiden peliensä ulkopuolella.

Jos se lapsi ei meinaa kasvaa suoraan, on se laitettava niin ahtaalle, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Niin kasvaa hernekin, keppiin tukeutuen. Ottakaa nyt jumalauta joku sitä vastuuta.