Jokainen yli kolme vuotta vanhan auton omistaja tiennee, että pikkuvikoja ilmenee silloin tällöin. Viat tuppaavat lisäksi kertymään, jolloin kyse on pyörillä liikkuvasta (jos liikkuu) ongelmajätteestä. Allekirjoittaneen vitutuksen syy on tällä kertaa -90 vuosimallia oleva japanilaisvalmisteinen ajoneuvo.

Kojelaudan valot paloivat jo yli vuosi sitten. Se ei haitannut niin kauan, kun viimein mittaristonkin valot alkoivat poksahdella. Vaihtamaan siis. Operaatio muistutti lähinnä Resident Evilin ongelmanratkaisuja; ensin oli löydettävä muutama nerokkaasti kätketty ruuvi kojelaudan kuorten poistamiseksi. Ruuvit löytyivät ja etupaneeli oli käytännössä jo irti. Mutta apropos, mustaa pvc-kappaletta piteleekin vielä cd-soitin. Siinäpä mieltä ylentävä pulma, miten oikein keplottelen muovinriekaleen irti rikkomatta a) soitinta, b) paneelia tai c) itseäni? Soitin irtosi oikeiden työkalujen löydyttyä, mutta tietenkin soittimessa on olemassa teräskelkka, johon itse soitin näppärästi työnnetään. Tässä vaiheessa luovutin, sillä huomasin usean ruuvin irrottamisenkin olleen turhaa. Mittaristo on kuulemma vielä vaikeampi tapaus. Itkunsekaisin tuntein kuvittelin matolaatikkoani kasannutta aasialaisinsinööriä tekemässä harakiriä, mikä helpotti hieman.

Viime aikoina alkoi pakoputki pitää valitettavan kovaa ääntä. Reikä paikallistettiin ja uusi väliputki tilattiin. Tai siis yritettiin. Niitäkin perkeleen mutkaisia peltitötteröitä on kymmenittäin, vieläpä samanmerkkisiin autoihin! Vuosimalli sekä auton malli meni oikein, mutta kuka vitun mulkku on keksinyt, että laitetaanpa kaasutin- ja ruiskukoneellisiin autoihin erilaiset väliputket? Vanha putki ehdittiin jo repiä irti naama ruosteessa ja verenmaku suussa, ihan vain huomataksemme, että putken toinen pää on erilaisella pulttijaolla kuin toinen! Kysyn vaan, onko koko helvetin auton toiminta kiinni siitä, että väliputken toinen pää on sentin pienemmällä pulttivälillä? Putki oli kylläkin vielä 5cm liian lyhyt, joten eipä jaksettu alkaa enempää värkkäämään. Kotona lahjaksi saamani jallupullo houkutti kovin.

Tänään saimme vihdoin oikeanlaisen putken paikalleen, mutta kappas kehveliä, olipahan autoni kehittänyt tekoälyn, joka varmistaa, ettei omistaja varmasti pääse liian helpolla! Jarruputkessa näkyi kiva pikku vuoto, eli voipi olla että edessä olevan rekan tehdessä hätäjarrutuksen oma armas ajoneuvoni päättää lopettaa meidän molempien maallisen vaelluksen. Tässä nyt punnitsen, josko tilaisin ajan täyshuoltoon vai manaajalle.

Kaikesta päätellen tehtaan kokoajille maksetaan joko liian pientä tai liian suurta palkkaa, kun tekee mieli keksiä kaikenlaista jäynää esimerkiksi asentamalla pakoputkeen erilainen pää. Polkupyörän hankin saatana. Yksivaihteisen, neuvostoliittolaisesta teräksestä valmistetun munamankelin, jossa on korkeintaan 5 liikkuvaa osaa.

On se sentään hyvä että ihminen kehittää tuota tekniikkaa, jotta jokapäiväinen elämämme olisi helpompaa.