Tj 159 tai 341.

Puolustusvoimat on mainio esimerkki siitä, miten idioottimaisia ihmisiä pystytään kokoamaan valtaisa määrä yhteen paikkaan miltei yhtä suuressa mittakaavassa kuin Tangomarkkinoilla tai Bimmerpartyssa. Oma komppaniani Jääkäriprikaatissa, KrhK, on jaettu taitavasti kenraalinnatsoja himoavien ja lukemaan opettelevien suhteen, noin puolet ja puolet. Yritä siinä nyt sitten pitäytyä Suomen lakien puitteissa, kun kädessä on rynnäkkökivääri puolitäydellä lippaalla ja vieressä on tusina vajakkeja.

Toinen, mikä minua on suuresti ihmetyttänyt, on kaikenlainen nurinkurisuus koko armeijassa. Se tyyppi, joka puhevikansa, vahvan etupurentansa, skolioosinsa ja pullonpohjarilliensä vuoksi oli ala- ja yläasteella kaikkien silmätikkuna ja samastui vahvasti Volvon testinuken rooliin jatkuvan kurituksen vuoksi, on todennäköisesti alikersanttina ja ottaa kaiken irti tuosta (tosin hyvin pienelle reviirille rajoittuvasta) vallasta, jonka valtio on hänelle tarjonnut korvauksena menetetyistä 362 vuorokaudesta. Tuosta pimeiden nurkkien nörtistä on armeijassa sukeutunut suoranainen ihmishirviö, joka valta-asemallaan pystyy murskaamaan jopa palkkamurhaajan mielentilan. Pian nörtti kuitenkin palautetaan arkeen palveluksen loputtua hakkaamalla tämän etupurenta kitalakeen baaritiskillä. Todennäköisesti hän kuitenkin menettää tajuntansa hymy turvonneilla huulillaan, sillä viimeinen selvä muistikuva oli tauluun poksahtava maihinnousukenkä, joka muistuttaa siitä ihanasta ajasta kun oli vielä valtaa.

Kuulin myös, että armeijassa kaikki on selkeää ja järjestelmällistä. Uskallan olla eri mieltä. Jos me alokkaat olemme niin fiksuja, että luemme päiväohjelmaa ilmoitustaululta ja täten vaihdamme asiaankuuluvat varusteet hieman ennen valmistautumisaikaa, välittömästi ovelle hyppää alikersantti ja huutaa "ei ennakoida!". Kun taas päätämme olla ajattelematta omilla aivoillamme, nerokas salajuoni sielujemme tuhoamiseksi pannaan täytäntöön; päälle tulee eri puku kuin mikä on jo yllä, selkään taisteluvyö pakattuna + reppu tietyillä varusteilla ja vielä jotain, mitä ei kukaan tule koskaan ajatelleeksi. Aikaa tähän n. 2 minuuttia. Eikä se paljon lohduta jos itse olet ajoissa, kuitenkin joku niistä patologisista ääliöistä on 20 minuuttia myöhässä, jolloin koko komppania juoksee rangaistuksena tykkihallia ympäri. On vähättelyä nimitellä aliupseereita sadisteiksi.

Armeija kuulemma kasvattaa luonnetta ja tekee pojista miehiä, mutta sellaiselle, joka on luonteensa jo kasvattanut eikä viitsi enää leikkiä autoilla, en keksi yhtään järkevää syytä sietää tuota lapsellista pelleilyä. Aamujen väheneminen on kuin kaivaisi omaa hautaansa vääntyneellä teelusikalla.