Ai että sai taas hykerrellä uuden blogiaiheen vuoksi eräänä maanantai-iltana paikallisessa räkälässä. Thurisas oli ylpeänä todistamassa paremmuuttaan muuhun kansaan nähden, josta suvaitsee pilvensä reunalta kirjoittaa teille kurjille kuolevaisille. Kirjoitan aiheesta vasta viikko tapahtuneen jälkeen, koska käyn päivätyössä, ja samaa suosittelen myös teille, helvetin hipit.

Ilta alkoi rennosti hiljaisessa pubissa pitkiä nauttien, rock-musiikkia kuunnellen ja jääkiekkoa katsoen. Oli niin miehekäs olo että puistatti. Kollegani ilmeisesti kärsivät jo tässä vaiheessa vakavanlaisen alkoholimyrkytyksen, sillä kaikki halusivat yksimielisesti liikehtiä perinteikkään räkälän suuntaan. Käytin kaikki herätysliikkeen saarnamiehen lahjani tovereideni käännyttämiseksi, mutta heidän rietas uskonsa oli liian vahva. Koska näköiseni retale kohtaisi yksinollessaan silmitöntä väkivaltaa, matelin noiden kolmen humalaisen muskettisoturin perässä kohti kiirastultani.

Stereotypia kyseisenkaltaisista juottoloista on seuraavanlainen; juopunut portsari kysyy paperit vähintään kerran, vittuilee ja käskee baaritiskille. Matkalla tiskille vastaan hoippuu hedelmäkakkukansaa edustava yksilö tinttitukassaan ja valkoisessa ihonmyötäisessä paidassaan lausahtaen jonkin hauskaksi tarkoitetun anekdootin. Ninjailen hyypiön ohi tiskille, tilaan vahvaa alkoholia ja istahdan pimeään nurkkapöytään välttääkseni ihmiskontaktit. Ainoa joka minut huomioi, on keski-ikäinen viiksimies farkkutakki ja perseestä löysät farkut yllänsä (saattaapa niissä olla hiven ulostettakin, joka kylläkin parantaa housujen istuvuutta), joka haastaa minua tappeluun. Puhun Tohtori Sykerölle jotain niin sekavaa, että yksilö hämmentyy ja palaa takaisin omiensa joukkoon. Vedän kännit, koska en pysty kuuntelemaan karaokea selvinpäin ja lopuksi poistun paikalta ilmeisen humalassa.

Seuraavaa kuitenkin tapahtui; räkälään oli n. 10 metrin jono ja Ylisen herra lohdutti meitä räntäsateella. Päästyämme sisään korviini kantautui hedelmäkakkukansan kutsuhuuto, Dingon Autiotalo kännissä huudettuna koko lauman voimin. Kyseessä oli siis karaoke. Hiivin vähin äänin tiskille ja tilasin Jaloviinalla höystetyn juoman. Tuo ihana nektari on minut jo monelta pelastanut, ja sitä toivoin nytkin. Juomaani odotellessa karaokeisäntä kuulutti illan viimeisen kappaleen esittäjäksi henkilön nimeltä Erppis. "Varmasti niin helvetin hyvä kappale kun nimikin heruu hunajaa", ajattelin. Oikeassa olin. Keski-ikäinen, umpihumalassa oleva mies lauloi Paula Koivuniemen Aikuinen Nainen-kappaleen. Kertosäkeessä koko baari yltyi mylvimään tuota ihanaa sävelmää. Baarimikko ojensi minulle juomani antaen samalla ymmärtävän nyökkäyksen. Toisella kädellä peitin korvani, kaataen toisella juomaa kurkkuuni. Istuuduimme pöytään, jossa ärsytin kollegoitani olemassaolollani ja tukahdutetulla berserkkiraivollani. Tanssilattia täyttyi ikääntyneellä ihralla, mitä osa piti jopa jollain tapaa kiihottavana. Kehoni ei osannut päättää, ottaako lisää nestettä sisäänsä, vai antaako näyn kirvoittaa jo nautitut liemet pöydälle. Oikea valinta, eli lisää viinaa. Nopeasti. Psyykeni kuitenkin selvisi illasta jollain tapaa. Runsaasti ajattelemisen aihetta antoihe tuo reissu.

Mikä helvetti ihmisiin menee, jos he kuvittelevat olevansa niin äärettömän hyviä laulajia - etenkin kännissä - että kuvittelevat muiden haluavan heidän jakavan tuon kyseenalaisen lahjansa kuulijoidensa kanssa? Ja minkä vitun takia sen on oltava aina Dingoa tai Aikuinen nainen? Ne perkeleet pitäisi laittaa pannaan! Dingo on jo itsessään niin vitun rasittavaa määkimistä ettei sitä ilman sienikuuria voi kuunnella. Humalaisen päättelykyky pettää pahasti, jos tämä vitun urpo luulee kappaleen muuttuvan hänen esittämänään hyväksi, tahi hauskaksi. Ja sitten se Aikuinen nainen. Ei tainnut Paula tietää tuovansa esiin 2000-luvun suurimman kuolemansynnin levyttäessään tuon veisun. Mielestäni yhtään tuota sävellystä sisältävää levyä ei saisi enää myydä, se tulisi poistaa karaokelistalta ja sen esittämisestä muualla kuin kotona ja Inkoon kesäjuhlilla tulisi sakottaa ankarasti hakkaamalla ainakin pari jäsentä irti.

Ja sitten se tanssilattia. Ei puhuta siitä. Kuvottaa.

Lopuksi yhteinen neuvo kaikille ihmisille maan päällä: jos haluan kontaktia kanssanne, teen sen itse, kiitos vain. Ja lupaan tehdä sen alle kolmen promillen humalassa. Älkää lähestykö minua. Vaikka kuinka luulisitte olevanne hauskoja, nuoria ja seksikkäitä, älkää lähestykö minua humalassa. Ainoa joka siitä hyötyy on Alibi. Katsokaa tarkasti kuvaani tällä sivulla, luonnossa en juuri poikkea otoksesta. Suhtautukaa kuvan hahmoon hiljaisella kunnioituksella, älkääkä lähestykö minua. Kenties voitte vielä saada jälkikasvua, mitä en välttämättä toivo.