Eikö se olekin ihmeellinen asia? Kerrassaan mystinen ja samalla ihmisen paras suunnitteluvirhe ja uskomattomin tajunnan tila! Vastikään perehdyin tuohon kansantautiin ja koska en uskaltanut poistua asunnosta tai nukkua, minulla oli runsaasti aikaa pohtia tuota taianomaista transsia. Onnistuin jaottelemaan tähänastiset kokemukseni seuraaviin krapulan alalajeihin:

1. Luova krapula (delirium creatinum)

Krapula on mielestäni ennen kaikkea luova tila, lähestulkoon aina. Ajatukset eivät millään pysy kasassa ja poukkoilevat uupuneen mielen seinämillä kuin crack-addiktoitunut fretti peilitalossa. Aina välillä jostain ajatuksenpätkästä saa kiinni, sitten taas toisesta, kunnes on koossa mitä merkillisin soppa, joka antaa jälleen uutta pohdittavaa. Kierre on loputon ja uskon maapallon historian suurimpien päätösten syntyneen nimenomaan krapulassa. Parhaiten krapula ilmaisee itseään keittiössä, jossa tuo suloinen päänsisäinen räyhähenki keksii kokeilla aivan järjenvastaisia makuyhdistelmiä; joistain syntyy pettämätön gourmét-ateria, toiset taas kostavat teon poistamalla luovan krapulan vatsan kautta. Lopputulos hämmentää kuitenkin joka kerta yhtä paljon.

2. Säikkykrapula (delirium phobiensis)

Krapula luo myös irrationaalisia pelkotiloja. Olen nähnyt ison miehen raottelevan kaihtimia asunnossaan muutaman päivän rännin jälkeen, peläten jonkun saapuvan. Kuka se olisi, jäi meille molemmille arvoitukseksi. Säikkykrapula ei ole enää luovaa, vaan äärettömän stressaavaa. Nurkan pölypallo näyttää normaalia uhkaavammalta, yläkerran kanta-astuja on Jason Voorhees painavine askelineen ja tututkin esineet näyttävät Gigerin hirviöiltä. Pelko lievenee ainoastaan käpertymällä viltin alle ja katsomalla jotain rauhoittavaa, kuten vanhoja Muumeja tai Matkapassia. Parisuhteessa elävien on ehdottomasti täytynyt pohjustaa mahdollinen säikkydarra kumppanin valmistamisella ja ohjeistuksella (tämä siis miehen näkökulmasta). Naisen on oltava ehdottoman rauhallinen liikkeissään ja huokua aurinkoisen sunnuntaiaamun lämpöä ja pehmeyttä lempeällä olemuksellaan. Viltin asettelu silminnähden uupuneen ritarinsa ylle ja tämän pään silittäminen tuon ison lapsen tuhistessa muusansa sylissä palauttaa herkässä mielentilassa olevan miehen lapsuuteen ja rauhoittaa pahimmassakin pelkotilassa. Tämän herkemmäksi suomalaismies tuskin koskaan tulee.

3. Darrapanetus (delirium phallus)

Seksiä ei kannata miehelle ankarassa krapulassa kuitenkaan tarjota. Tämä on mystisin paradoksi koko ilmiössä, jota kuulin kutsuttavan nimellä "darrapanetus". Lyhyesti sanottuna mieli halajaa vaarallisen paljon mutta keho on totaalisen romuna. Aktin yrittäminen maailmanlopun kanuunassa on kuin katselisi epileptistä ja kalpeaa hyljettä liukkaalla rantakivellä. Liikkeet ovat epävarmoja, lopputulos voi olla mitä vain paitsi menestys ja kaiken kaikkiaan koko hommasta jää hämmentynyt ja huono olo.

4. Kuudes aisti-krapula (delirium paranormalis)

Makujen maailmaa krapula on kuitenkin muuallakin kuin keittiössä. Darra tuo mukanaan eräänlaisen ylimääräisen aistin, jonka avulla pystyy maistamaan kaiken näkemänsä ja myös kaiken sen, mikä on edellispäivänä huulet ohittanut, suuntaan tai toiseen. Hikisiä ja paskaisia maihinnousukenkiä katsellessa kielen päällä voi tuntea koko sen makujen ilotulituksen, mitä kyseisistä jalkineista voi saada. Biojäteastiaa ei kannata lähestyä lainkaan ja silmät kannattaa sulkea vessanpöntöltä noustessa, vaikka sen suhteen lienee jo liian myöhäistä. Kulinaristikrapula ja luova krapula muodostavat yhdessä jotain tajunnan räjäyttävää; suussaan voi tuntea yhtenä hetkenä maailman epäloogisimpia makuyhdistelmiä, kuten katkarapu-kenkälankki-koraani höystettynä pahkasian peräaukolla. Tuon tajutessaan ei psykoosiin lipsuva yksilö osaa enää päättää kirjoittaako nykyproosaa vai oksentaako.

Kaikki edellä mainitut voivat satunnaisesti esiintyä myös yhdessä ja ovat etenkin eri yksilöille samassa tilassa sattuessaan äärimmäisen arvaamattomia. Toivoakseni tämä helvetin epätieteellinen sotku avaa krapulaisten lukijoiden silmät (kyllä, molempien lukijoideni) ja parantaa heidän elämänlaatuaan.

Teekkareihin ei minunkaan mielikuvitukseni riittänyt.