Hyvää päivää vaan. Aamuja 144.

Ja jälleen tarjosi valtio uuden aiheen vitutukseen virkamiestensä kautta. Viime kirjoituksen jälkeen olen saanut tuta pahimman kautta puolustusvoimien tiedonsiirto-ongelmat. Systeemihän toimii siis näin; prikaatin ylimmältä johdolta tulee käsky, mitä miehille täytyy opettaa peruskoulutuskaudella, mikä on sitten "skappareiden", eli kouluttajien (luutnantit ja muut upseerit) huolenaihe. He puolestaan antavat toimintaohjeet joukkueiden johtajille, eli upseerikokelaille ja alikersanteille. Koska ylimmän portaan käskyt ovat varsin suurpiirteisiä, kouluttajat karsivat käskyistä edelleen tarpeellisiakin osia, kunnes joukkueiden johtajat eivät tiedä enää mistään mitään. Ja koska paska valuu alaspäin, eikä mortti-alokasta alempaa olentoa ole (paitsi Timo T.A. Mikkonen ja Mervi Tapola), kouluttajat syyttävät meitä kaikenlaisista virheistä ja myöhästymisistä. Luvassa taakse poistumista ja juoksentelua sinne tänne.

Aiemmin mainitsin alikersanttien olevan entisiä koulukiusattuja, mutta skapparit ovatkin niitä kiusaajia. Eräskin vitun punatukkainen kääpiö luutnantin laatta kaulassaan on suoranainen sadisti, joka todennäköisesti vapaa-ajallaan kiusaa lapsia, hakkaa vaimoaan ja kurittaa pieniä söpöjä elukoita hengiltä. Sama mies on mitä luultavimmin keksinyt valtion lisäveron sekä lahjaveron ja sen, että aasialaisissa autoissa on oltava jokaisessa erilainen pakoputki (huom. blogini ensimmäinen kirjoitus). Tästä miehestä on erinomainen oikean elämän esimerkki parin viikon takaa; meidän tuli mennä kyynelkaasutelttaan oikein suojautuneena, mitä ennen harjoittelimme suojavarustuksen pukemista. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi saada taisteluvyö pois selästä, sieltä sadeasu päälle ja kaasunaamari taisteluvyön kantoremmiin kiinni, aikaa kaksi minuuttia. Toisessa vaiheessa tulisi ottaa kypärä päästä ja laitettua kaasunaamari päähän kymmenessä sekunnissa hanskat kädessä ja vielä köyttää sadetakin huppu kiinni hanskat kädessä. Voin suoraan sanoa, että olisi paljon helpompaa poimia puolukoita talvella nyrkkeilyhanskat kädessä silmät kiinni. Tuollainen mahdottoman ja etenkin täysin tarpeettoman vaatiminen on mielestäni mielettömän lapsellista ja naurettavaa, niin kuin on hyvin pitkälti koko armeija.

Seuraavan blogini kirjoitan varmaan sotilaspoliisin putkasta kännykällä lyötyäni vittumaista luutnanttia kenttälapiolla.

Ei muuta, jatkakaa.