Minua on suuresti askarruttanut ja harmittanut adoptiolemmikkini (lue: naiseni koiran) äkillisesti syntyvä pakokauhu ruoanlaittotilanteissa. Tietyntyyppisten laatikoiden avaaminen ja pitkäkestoinen touhuaminen keittiössä riittää herättämään primitiivisen pakenemisreaktion kyseisessä elikossa, jolloin ovenkahvat rämisevät ja kynnet kihnuttavat laminaattia. Syynä on laatikosta toisinaan esiintuleva sähkövatkain, joka kylläkin pitää aivan infernaalista ulinaa. Tuolla vehkeellä olemme ilmeisesti traumatisoineet pieneläimemme.

Koira (Canis lupus familiaris) siis vihaa sähkövatkainta enemmän kuin keskivertosuomalainen kansantanhuja. Syynä saattaa olla kesytetyn petoeläimen korville kova ja korkea käyntiääni, tai sitten ymmärtämättömyys teknologiaa kohtaan. Siitä tuo elikko ei kyllä tajua hevonpaskan vertaa, pelätä nyt imurin letkuakin. Kuitenkin imurille epäluonnollisessa ympäristössä, eli pakkasessa roskasäiliöiden kupeessa nokkela ja urhea koiramme kuitenkin nuuhki imurin vartta varsin pontevasti (en osaa kuvailla pontevaa nuuskimista sen tarkemmin, joten älkää kysykö). Myöskään pelkkä imurin runko ei herätä Lovecraftmaista kauhua, mikä askarruttaa minua entistä enemmän. Vaikuttaa siltä, että vasta kun epäpyhä kolminaisuus - runko, letku ja varsi - ovat liitettynä toisiinsa, helvetti pääsee koiran mielestä irti.

Ei kannata hukata liiaksi aikaa siihen, että yrittäisi koiralle tai muulle nisäkkäälle/äyriäiselle/tms. selittää vatkaimen toimintaperiaatetta, ei ole sen aivo siihen tehty. Vaikka kuinka koetin näyttää, että katsopas, vaikka kuinka tökin sormea tuohon niin se ei repeydy irti tai ime sielua, ei elikon yliluonnollinen kauhu laantunut. Uskoakseni alku- ja lopputuotteiden vertailusta se meni vielä enemmän ymmälleen, ei tuntunut tajuavan kuinka erinäisistä ruoka-aineista sai vatkaimella aikaan taikinan, joka kaikesta huolimatta näytti maistuvan, ja josta uunissa muodostuu leivonnainen. Ällistyksellä oli eläin päähän lyöty, että "ei jumalauta, teleport". Teleportin toimintaperiaatteen olen sille kuitenkin opettanut, huom.

Koiran fobiasta mieleeni tuli käymälässä asioidessani, kuinka kätevää olisi jos puhelimen soittoäänenä olisi soittajan pari sekuntia aiemmin äänittämä nauhoite. Kuten: "A tässä moro, lähetkö kaljalle?". Heti tietäisi, kannattaako vastata! Jos sitten aamuyöstä kuuluisi yöpöydältä "Öööäää kilikili olikko nukkumassa? Tullaan kivojen mustalaisten ja TV-lupatarkastajien kans jatkoille jos oot hereillä", voi jopa olla etten vastaisi. Jos taas vastaisin, tietäisi henkilö että olen hereillä ja tuppautuisi väkisin kylään mustalaisineen ja TV-lupatarkastajineen. Väkisintuppautujien varalta olisi hirmu kätevä sellainen soittoääni!

Sähkövatkain lienee koiran väkisintuppautuja.